Paprikapasta

Tämä on aika helppo ja vikkelä pasta, ainakin jos sinulla on grilli. Minä en edes tiennyt, että uunissamme on sellainenkin toiminto, ennen kuin päätin kokeilla paprikoiden grillaamista.

Ainekset:
3 paprikaa, eri värisiä tai punaisia
Oliiviöljyä
1 iso sipuli viipaloituna
2-3 valkosipulinkynttä murskattuina
1-2 dl kermaa
1/4 tl chilijauhetta
2 rkl tuoretta oreganoa
Suolaa
Mustapippuria
Pastaa, vaikkapa fusillia tai spagettia tai mitä vain

Leikkaa paprikat halki, poista siemenet ja lykkää paprikanpuolikkaat grilliin. Grillaa, kunnes kuori on musta ja rakkuloilla (eli jotain 5-8 minuuttia grillistä riippuen). Ota paprikat pois grillistä ja anna jäähtyä. Kuori mustunut kuori pois ja leikkaa paprikat paloiksi.

Kuumenna öljy pannulla ja paista sipuli pehmeäksi. Lisää paprikapalat, valkosipuli, kerma ja chili. Keittele pari minuuttia, hämmennä välillä. Lisää lopuksi oregano (jos muuten käytät kuivattua, laita vain alle rkl, sillä se on paljon voimakkaamman makuista), suola ja mustapippuri. Sekoita valmiiseen pastaan.

Tämä on muistaakseni sovellettu jostain Suuren Pastakirjan ohjeesta.

Thaikasviscurry

Tämä on herkkuruokaa vahvan curryn ja kookosmaidon ystäville, muut voivat jättää suosiolla väliin.. Aineksista hieman: punaista thaiscurrytahnaa sai ainakin ennenaikaan K-kaupasta, kuten myös kaffirlimetinlehtiä. Thai-kalakastiketta löytyi joskus jopa lähi-Alepasta. Helsingissä Hämeentien etniset ruokakaupat ovat myös oiva tarvikeostospaikka. Kalakastikkeen kanssa kannattaa olla vähän varovainen, sillä siitä vaikuttaa olevan kovasti erilaisia versioita. Jotkut ovat supersuolaisia, jotkut taas miedompia. Kannattaa testata, ettei tule liian suolaista currya.

Ainekset:
Öljyä paistamiseen
3 perunaa
Pitkäpapuja
Puolikas kukkakaali
Punaista paprikaa (kuvan curryssa on vihreää, koska kaupan punainen paprika oli tällä kertaa Israelista, enkä suostu ostamaan israelilaisia tuotteita)
Iso sipuli
2 rkl punaista thaicurrytahnaa
6 kaffirlimetin lehteä
1 rkl viherpippureita murskattuna
2 rkl thaikalakastiketta
1 tlk kookosmaitoa
2 dl vettä
2 tl fariinisokeria
1 rkl limen mehua

Pilko sipuli pieneksi, kuutioi perunat ja kukkakaalit, suikaloi paprika ja leikkaa pitkäpavuista sopivankokoisia paloja. Laita wokkipannuun öljyä kuumenemaan. Lusikoi thaicurrytahna pannuun, sekoittele, ja lisää sipuli. Sekoita koko ajan ja paista, kunnes sipuli on valmista.

Kaada kookosmaito ja vesi pannuun ja sekoita. Kiehauta ja anna kiehua 5 minuuttia. Lisää sitten perunat, kukkakaalit ja kaffirlimetin lehdet. Keitä taas 10 minuuttia.

Lisää paprikat, pavut ja viherpippurit. Keitä hiljakseen, kunnes kasvikset alkavat olla kypsiä. Lisää lopuksi kalakastike, limemehu ja fariinisokeri. Sekoita ja anna kiehua miedolla lämmöllä vielä pari minuuttia. Tarjoa riisin kanssa.

Penneä ja epäterveellistä kastiketta

Tämä ei liene mitään terveysruokaa, sillä aineksissa on niin pekonia kuin kermaakin. Mutta hyvääpä on.

Ainekset:

Muutama siivu pekonia pilkottuna (ihan läskiset osat kannattaa leikata pois ja viskata kissalle, jos sekään suostuu niitä syömään)
2 vartta kevätsipulia
4 purkkitomaattia tai 4 kaltattua tomaattia, siemenet poistettuna
3 dl kermaa
hienonnettua basilikaa
mustapippuria
suolaa


Käristä pekonipalat ja kevätsipuli pienessä määrässä oliiviöljyä. Paistele noin viisi minuuttia. Laita joukkoon basilikasilppu ja kerma. Keitä viitisen minuuttia. Lisää tomaatit pilkottuna ja mausta maun mukaan. Keitä samalla penne-pastaa (tai jotain muuta). Sekoita lopulta pasta ja kastike ja raasta halutessasi päälle parmesaania.

Skulaakakku

"Päivän" kunniaksi näpräsin Sacher-tyylisen skulaakakun. Resepti on vanha ja hyväksi havaittu isoäidin resepti (mikä ei tarkoita sitä etteikö se voisi olla jostain Allers-lehdestä). Taikinaan tarvitaan

150 g tummaa suklaata
150 g voita
1,5 dl sokeria
4 munankeltuaista
1 dl jauhettua mantelia
1 dl vehnäjauhoa
1 dl perunajauhoa
1,5 t-lusikallista leivinjauhetta
4 munan valkuaista


täyte

1,5 dl aprikoosihilloa tai marmeladia
4-6 ruokalusikallista likööriä

suklaakuorrutus

125 g tummaa suklaata
0,5 rkl (oliivi- tms.) öljyä

Taikina: Sulata suklaa joko vesihauteessa tai 1/2 teholla mikrossa n. 3 minuuttia. Sekoita hieman jääkaappia lämpimämpi voi sokerin kanssa kevyesti kuohkeaksi (Nyrkkisääntö on että älä käytä sähkövatkaimia leivonnassa. Olen nähnyt monen kakun menevän pilalle vatkaimen ankarassa käsittelyssä. Yleensä parasta on kun ainekset ovat kevyesti sekaisin eikä atomitasolle asti homogenisoitu. Heitä vatkaimet ikkunasta ulos. Varo ettei osu kenenkään päähän.) Erota munista valkuaiset tai keltuaiset. Sekoita voi-sokeriseokseen keltuaiset yksitellen. Lisää sulatettu suklaa ja kuivat ainekset. Vispaa munanvalkuaiset kovaksi vaahdoksi ja sekoita taikinaan. Laita taikina voideltuun kakkuvuokaan ja paista 175 asteessa noin 50 minuuttia.

Täyte: Kun kakku on jäähtynyt jonkun verran niin leikkaa se keskeltä kahdeksi kiekoksi. Tee tutkimusmatka viinakappiisi ja katso löytyykö rommi- tai likööripulloista jämiä. Tällä kertaa löysin Grand Marnier -pullon pohjalliset jolla kostutin pinnat. Levitä aprikoosimarmeladi toiselle pinnalle ja laita puolikkaat takaisin yhteen.

Suklaakuorrutus: sulata suklaa ja sekoita joukkoon tilkka öljyä. Öljy pehmentää suklaan eikä tee pinnasta kovaa ja halkeilevaa. Levitä suklaa kakun päälle ja anna jäähtyä. Anna makujen tasaantua mielellään vuorokauden verran.

Ruuan ja skulaakakun seuraksi ploppasimme korkin Nipozzanon Chianti Rufina -pullosta (Riserva vuodelta 2002), jonka raahasimme Firenzestä viime kesänä odottamaan sopivaa tilannetta. Makuasioista voi tietenkin kiistellä, ja tiedän että Chiantit saavat joidenkin naamat pahasti irvistelemään, mutta tämä pullo oli jossakin rankattu parhaimpien Italien viinien joukkoon ja lisäksi puteli ei ollut mahdottoman hinnakas. Jaksoin sitten vain tähän päivään asti kasata ennakko-odotuksia enkä odotellut enempää kypsymistä. Mitä enemmän on ennakko-odotuksia, sitä enemmän voi tietenkin pettyä. Onko pullo viimekesän helteissä paahtunut portviinietikaksi? Korkkivika tuhonnut viinin? Viinin laatua hypetetty liikaa ja pullo onkin keskiverto-Rufinaa? Kaikista epävarmuuksista huolimatta Nipozzano osoittautuikin loistoviiniksi. Rehevä, pitkä maku, joka sopi hyvin paitsi lasagnen myös skulaakakun kanssa. Jos mainostavat, että johonkin kauppaan tulee erä myyntiin niin kaivakaa makuupussit kaapeistanne ja menkää jonottamaan kaupan oven ulkopuolelle jo edellisenä yönä että varmasti saatte varastoihinne edes muutaman nollaseiskavitosen.