11.3.07

Skulaakakku

"Päivän" kunniaksi näpräsin Sacher-tyylisen skulaakakun. Resepti on vanha ja hyväksi havaittu isoäidin resepti (mikä ei tarkoita sitä etteikö se voisi olla jostain Allers-lehdestä). Taikinaan tarvitaan

150 g tummaa suklaata
150 g voita
1,5 dl sokeria
4 munankeltuaista
1 dl jauhettua mantelia
1 dl vehnäjauhoa
1 dl perunajauhoa
1,5 t-lusikallista leivinjauhetta
4 munan valkuaista


täyte

1,5 dl aprikoosihilloa tai marmeladia
4-6 ruokalusikallista likööriä

suklaakuorrutus

125 g tummaa suklaata
0,5 rkl (oliivi- tms.) öljyä

Taikina: Sulata suklaa joko vesihauteessa tai 1/2 teholla mikrossa n. 3 minuuttia. Sekoita hieman jääkaappia lämpimämpi voi sokerin kanssa kevyesti kuohkeaksi (Nyrkkisääntö on että älä käytä sähkövatkaimia leivonnassa. Olen nähnyt monen kakun menevän pilalle vatkaimen ankarassa käsittelyssä. Yleensä parasta on kun ainekset ovat kevyesti sekaisin eikä atomitasolle asti homogenisoitu. Heitä vatkaimet ikkunasta ulos. Varo ettei osu kenenkään päähän.) Erota munista valkuaiset tai keltuaiset. Sekoita voi-sokeriseokseen keltuaiset yksitellen. Lisää sulatettu suklaa ja kuivat ainekset. Vispaa munanvalkuaiset kovaksi vaahdoksi ja sekoita taikinaan. Laita taikina voideltuun kakkuvuokaan ja paista 175 asteessa noin 50 minuuttia.

Täyte: Kun kakku on jäähtynyt jonkun verran niin leikkaa se keskeltä kahdeksi kiekoksi. Tee tutkimusmatka viinakappiisi ja katso löytyykö rommi- tai likööripulloista jämiä. Tällä kertaa löysin Grand Marnier -pullon pohjalliset jolla kostutin pinnat. Levitä aprikoosimarmeladi toiselle pinnalle ja laita puolikkaat takaisin yhteen.

Suklaakuorrutus: sulata suklaa ja sekoita joukkoon tilkka öljyä. Öljy pehmentää suklaan eikä tee pinnasta kovaa ja halkeilevaa. Levitä suklaa kakun päälle ja anna jäähtyä. Anna makujen tasaantua mielellään vuorokauden verran.

Ruuan ja skulaakakun seuraksi ploppasimme korkin Nipozzanon Chianti Rufina -pullosta (Riserva vuodelta 2002), jonka raahasimme Firenzestä viime kesänä odottamaan sopivaa tilannetta. Makuasioista voi tietenkin kiistellä, ja tiedän että Chiantit saavat joidenkin naamat pahasti irvistelemään, mutta tämä pullo oli jossakin rankattu parhaimpien Italien viinien joukkoon ja lisäksi puteli ei ollut mahdottoman hinnakas. Jaksoin sitten vain tähän päivään asti kasata ennakko-odotuksia enkä odotellut enempää kypsymistä. Mitä enemmän on ennakko-odotuksia, sitä enemmän voi tietenkin pettyä. Onko pullo viimekesän helteissä paahtunut portviinietikaksi? Korkkivika tuhonnut viinin? Viinin laatua hypetetty liikaa ja pullo onkin keskiverto-Rufinaa? Kaikista epävarmuuksista huolimatta Nipozzano osoittautuikin loistoviiniksi. Rehevä, pitkä maku, joka sopi hyvin paitsi lasagnen myös skulaakakun kanssa. Jos mainostavat, että johonkin kauppaan tulee erä myyntiin niin kaivakaa makuupussit kaapeistanne ja menkää jonottamaan kaupan oven ulkopuolelle jo edellisenä yönä että varmasti saatte varastoihinne edes muutaman nollaseiskavitosen.

1 kommentti:

tuuli kirjoitti...

En mä kyllä anna H:n heittää meidän vatkaimia ikkunasta..